fbpx

Tositarina: Sydänpysähdys 27-vuotiaalla urheilijalla

27-vuotiaan Morten Berthelsenin autenttinen kertomus siitä, miten hän sai lomaillessaan äkillisen sydämenpysähdyksen. Ohikulkijoiden antaman nopean ja tehokkaan ensiavun ansiosta Morten on tänä päivänä elossa ja pystyy kertomaan sydämenpysähdykseen liittyvistä kokemuksistaan.

9. heinäkuuta 2012 on päivä, jota Morten Berthelsen ei unohda koskaan. Morten oli perheensä kanssa lomalla Bornholmissa, kun hän sai juoksulenkillä äkillisen sydämenpysähdyksen. Morten kertoo tarinansa, jossa ohikulkijan antama tehokas painelu-puhalluselvytys sekä defibrillaattorin sähköimpulssi käynnistivät hänen sydämensä uudelleen:

Kesällä 2012 minulle tapahtui äkillinen sydämenpysähdys. Olin yhdessä äitini, anoppini, vaimoni sekä vastasyntyneiden kaksostemme kanssa lomalla Bornholmissa.

Olimme matkustaneet Bornholmiin rentoutumaan ja nauttimaan upeasta luonnosta. Osa lomasta oli tarkoitus käyttää uusimpaan haasteeseeni – ironman-kisaan treenaamiseen.

Olin 27-vuotias ja elin aktiivista elämää, johon kuului paljon liikuntaa ja erittäin vähän alkoholia, en tupakoinut ja olin kaikin tavoin kaukana siitä riskiryhmästä, joka saa sydämenpysähdyksiä.

9. heinäkuuta 2012 heräsin aikaisin ja vietin aikaa kaksosten kanssa ennen kuin muu perhe heräsi. Söimme aamiaista ja puhuimme siitä, mitä sinä päivänä tekisimme. Sää oli täydellinen, taivas oli sininen ja aurinko paistoi.

Sillä aikaa, kun muut valmistautuivat päivän retkelle, minä lähdin pienelle juoksulenkille, jonka arvioin kestävän noin tunnin ajan.

Elämä tuntui ihanalta ja rauhalliselta, lomakin sujui täysin toiveiden mukaan.

Morten sai äkillisen sydämenpysähdyksen

Seuraava asia, jonka muistan, on se, kun herään sairaalasta kytkettynä moneen eri laitteeseen ja perheeni seisoo sänkyni ympärillä kyyneleet silmissä.

En ymmärtänyt ollenkaan, mitä on tapahtunut. Perheenjäseneni kertoivat minulle, että minulla oli sydämenpysähdys, ja että minulla oli ollut onnea, koska tapahtumahetkellä lähellä oli ollut mies, joka osasi antaa ensiapua, ja 500 metrin päässä oli ollut defibrillaattori.

Ensiapu ja sydämen käynnistäminen defibrillaattorilla

Kun olin saanut sydämenpysähdyksen, varsinainen pelastustapahtuma sujui loistavasti.

Ympärilläni olevat ihmiset reagoivat todella tehokkaasti ja nopeasti. Sydämenpysähdykseni todettiin melkein samalla hetkellä, kun sain kohtauksen.

Sen jälkeen joku soitti 112:een, ja sain heti painelu-puhalluselvytystä. Saksalainen turisti kiiruhti sillä aikaa etsimään lähintä defibrillaattoria.

Kun ambulanssi saapui 12 minuutin kuluttua, elvyttäjät olivat saaneet sydämeni käyntiin defibrillaattorin avulla.

Pääsin hoitoon Bornholmin sairaalaan, ja minut vaivutettiin keinotekoiseen koomaan. Seuraavina päivinä, sillä aikaa kun makasin koomassa, perheenjäseneni juttelivat minulla ja kertoivat, että olin kaatunut ja loukannut itseni. Kun minut herätettiin keinotekoisesta koomasta, en halunnut uskoa muuta kuin että olin kaatunut ja loukannut itseni.

Viikot sydänpysähdyksen jälkeen

Seuraavat viikot kuluivat siihen ajatukseen totuttelemiseen, että olin saanut sydämenpysähdyksen, ja kuntoutumiseen – sekä erilaisiin kokeisiin, joiden tarkoituksena oli löytää sydämenpysähdykseni syy. Mitään ei löytynyt – olin terve kuin pukki.

Motoriset kykyni palautuivat nopeasti, ja saamani fyysiset vauriot olivat melko vähäisiä. Lähimuistini ja energiatasoni olivat sitä vastoin vaikeampi haaste.

Nukuin keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa, ja aina, kun heräsin aamulla, minulle piti kertoa, mitä oli tapahtunut ja miksi olin sairaalassa.

Sydämenpysähdyksen jälkeisinä kuukausina kävin läpi fyysisen ja psyykkisen kuntoutusjakson. Ajan kuluessa muistini parani, ja unentarpeenikin väheni – se oli iso parannus!

Kuntoutuksen lisäksi palasin myös takaisin työhöni myyntiyhtiön osastopäällikkonä. Yhtäkkiä työ tuntuikin merkityksettömältä, ja minulla oli kova halu auttaa vuorostani. Siksi päätin kouluttautua ensiapukouluttajaksi, koska sillä tavalla voin auttaa muita saamaan samanlaista hyvää ensiapua kuin itse sain.

Elämä sydämenpysähdyksen jälkeen

Nyt sydämenpysähdyksestä on kulunut muutama vuosi, ja voin taas mainiosti.

Olen taas työelämässä täysipäiväisesti. Olen jättänyt työpaikkani osastopäällikkönä ja toimin nyt ensiapukouluttajana. Harrastan paljon liikuntaa ja nautin elämästäni perheeni kanssa enemmän kuin ennen! Tämä kaikki on niiden ihmisten ansiota, jotka tiesivät, mitä pitää tehdä, ja reagoivat nopeasti, kun sain sydämenpysähdyksen.

Lopuksi sydämellinen kiitos Knut Kofoedille, miehelle, joka tunnisti sydämenpysähdyksen, soitti apua ja antoi painelu-puhalluselvytystä defibrillaattorin avulla, kunnes ambulanssi tuli paikalle.

Tutustu verkkokauppaan

Inspiroidu uutiskirjeestämme! 

Lähetämme säköpostiisi päivityksiä uutuuksista, tarjouksista ja kampanjoista.

Rekisteröitymällä hyväksyt tietosuojakäytäntömme.
Voit milloin vain peruuttaa uutiskirjeen tilauksen.